karita metroaa: a random toronto tale

Kuten lähes joka päivä, tänäänkin metrosin. Koska oli lauantai ilta(päivä), oli metro täynnä ah niin mukavia ihmisiä.

Tai aloitetaan alusta (tai oikeastaan puolivälistä päivääni)...

Olin keskustassa Queen Street ja King Streetin tietämillä: söin kreikkalaista salaattia shoppailin hieman, join kahvia ja luin juuri ostamaani People-lehteä. Mmm...George Clooney.

Löysin muuten Toronton Hooters-ravintolan. Hyvä tietää että täälläkin on laaturavintoloita. (Ja tuntia myöhemmin joku kysyi minulta missäpäin kyseinen ravintola sijaitsee. Koska selkeästi näytin sellaiselta ihmiselta, joka tietää. Ja tarkoitan tuota sekä sarkastisella että ei-sarkastisella tavalla, koska olin sellainen ihminen joka tiesi.)

Enivei, sitten siinä kuuden aikaan ajattelin, että voisi ehkä jo lähteä kotiinpäin (tai ainakin shoppailemaan Bloor/Yonge alueelle). Tallustelin siis lähimmälle metropysäkille.

Siellä oli hirveä määrä ihmisiä, koska metroilla oli joku ongelma lännessä päin. (En tiiä oliko kyse hyppääjästä, teknisestä viasta vai mistä.) Joka tapauksessa, hirveä määrä ihmisiä odottamassa. (miinus)

Parinkymmenen metrin päässä joku Rändom hullu Tyyppi laulamassa. (miinus)

Nätti Mies Puvussa hymyili minulle, KOLME KERTAA. Ensin haimme toisistamme katsekontaktia Rändom Hullu Tyypin laulun takia, että pystyimme pyörittämään silmiämme jollekulle. Sitten hymyilimme toisen kerran toisillemme. Ja kolmannen kerran kun metro vihdoin saapui paikalle. (plus plus plus plus!)

Metrossa en kuitenkaan ollut lähellä Nätti Mies Puvussa. Sen sijaan, istuin reunapenkillä ja seuraavalla pysäkillä (Nätti Mies Puvussa poistuttua jo junasta) viereeni tunki seisomaan joku mies liian lähelle, koska vaunu EI ollut niin täysi. Ja koska se ei vielä riitä, hän työnsi haaroväliään minua kohti useamman kerran. (miinus miinus!)

Eli plus miinus nolla tilanteeseen päädytään aina.

lisää jännittäviä random toronto tale seikkailuja taas joku toinen päivä!