kiitospäivää

Kanadalaiset on outoja. Ei kai sitä mikskään muuksikaan voi kutsua, kun

a) juhlivst kiitospäivää nyt eivätkä marraskuussa niin kuin jenkit (tai ehkä tämä tarkoittaa että jenkit ovat outoja).
b) oikeasti juhlimme sitä jo eilen. Tänään on vaan muuten vaan kiitospäivän vuoksi lomapäivä.

Kirjoitan teille nyt siis hirveässä i) ruoka-, ii) sokeri- ja iii) ihan peruskrapulassa, koska voi hyvä luoja miksi eilen piti syödä ja juoda niin paljon? Kivaa oli, kuitenkin, ja päädyin lopputulokseen että kurpitsapiirakka on ihan hyvää, ja kinkku on myös aika hyvää, ja viinikin on aika hyvää, jne.

Nyt kuitenkin voin nauttia krapulan tilastani ja maata olohuoneen matolla ja tyynyillä koko pävän (olemme edelleen sohvattomia, koska olemme saamattomia ja köyhiä. Lisäksi, matto + tyyny + viltti on oikeestaan kaikki mitä ihminen olohuoneessa tarvitsee).

*

Telkka kertoo että Joan Collins on huomenna yhdessä kirjakaupassa antamassa nimmareita. Pitäisikö mennä?

*

Vastauksena Juholle ja Hannelle edelliseen kirjoitukseeni, olette molemmat oikeassa. Suosittelen kahvin, kiiltävien juttujen ja muiden Karita-hyödykkeiden hamstraamista suurissa määrin, koska kohta niitä löytyy vain täältä.

*

Näin kiitospäivän hengessä haluaisin vielä sanoa että-- no ei vaan! Palataan asiaan siinä keskiviikkona taas, kun tekee mieli vastata kaksi viikkoa vanhoihin sähköposteihin (moi Elina!) ja kirjoittaa piiiiiitkä kirjoitus. Torstaina nääs on ensimmäinen midterm-tenttini. Hyi!