finally! my exciting adventures revealed!
Torstai
Lentokentälle päästyäni kuulen, että lentoni on peruutettu. Odotan semmoiset seitsemän tuntia, että pääsen uudelle lennolleni, mutta, ei, lopulta kaikki lennot peruttu jättimäisen myrskyn takia.
Great.
Perjantai
Vihdoin, iltapäivällä, yli tunnin myöhässä, koneemme nousee ilmaan. Nauran nousun ajan puolihysteerisesti, koska en voi ajatella mitään muuta kuin novellia, jonka Laura kirjoitti kurssillansa viime vuonna.
Laskeutuessa näen hirvittävän määrän valoja ja valtameren. En tiennyt, että Atlanttia voi olla ikävä. New York on kaunein kaupunki, jonka olen ikinä nähnyt. Sen tietää pimeälläkin.
Saavun LaGuardian lentokentälle, ja tiedän, että en ole Torontossa (tai Kansasissa) enää, kun näen univormuihin pukeutuneita sotilaita, tytön ja pojan, M-16 konekiväärit olkapäillänsä. Mutta tämä on ainoa kerta kun näin aseistettuja ihmisiä missään.
Näen maailmaa bussista, rakastun kaupunkiin vähän lisää, kun näen vihreätä ruohoa. (Ruohoa! Kevät! Kesä!) Seikkailen Penn Stationin ja oikean PATH-aseman välillä. New York on kaunis ja hieno, ja ihmiset yllättävän ystävällisiä ja avuliaita. Paljon kohteliaampia kuin kanadalaiset.
Lopulta pääsin vielä perille oikeaan osoitteeseen Cathyn luo New Jersey Citysssäkin.
Jee!
Lauantai
New Jersey on mielenkiintoinen. Unohdin ottaa kuvan Cathyn asunnon läheisestä paloasemasta äidilleni. Olen huono tytär. (Äitini ei kuitenkaan ikinä saa tietää tätä, koska en kerro hänelle tästä paloasemasta.)
Lauantaina juhlimme Cathyn synttäreitä keskellä Manhattania syömällä korealaista ruokaa ja laulamalla karaokea. Alkoholiakin tuli juotua. Mmmm.
Koko illan aikana en nähnyt kuin valkoisia limusiineja, joten päätän, että rikkaat New Yorkilaiset on vähän tyylittömiä moukkia.
Sunnuntai
Syömme brunssia Greenwich Villagessa, se on hyvää. (Myös mimosat ovat hyviä. Ihme.) Näemme suuren määrän koiria ja heidän omistajiaan lenkillä. Village on vähän nätti alue.
Sitten menimme kahville Starbucksille, jonka jälkeen menimme kaakaolle Chocolate baariin, jossa näin julkkiksen!
Kysely. Arvaa oliko kyseinen julkkis:
a) Jake Gyllenhaal:
b) Mary-Kate tai Ashley Olsen
c) Francis Ford Coppola
Kaikkien oikein arvanneiden kesken jaetaan palkinto. (Ei oikeasti.)
Maanantai
Ennen kuin PATH-juna saapuu päätepysäkillensä, kaikki vaunussa hiljenevät, jotenkin automaattisesti, ja syyn tietää kaksi sekuntia ennen kuin sen edes näkee, automaattisesti.
Uudelleenrakennus on työn alla, mutta alue on valtava.
Stef - my tour-guide in all things Manhattan - ja minä aloitamme suuren vaelluksemme. Suuntamme siis tietenkin yhteen lähi-Starbuckseista ja ostamme aamupalaa. Nautimme kahvimme (ja banaanikakun palamme) Keskuspuistossa.
Suuntaamme sitten ympäri Manhattania, ja kävelemme hullun määrän. Näimme esim.
- The Daily Show -studion oven
- The Colbert Report -studion oven
- Rockefeller Centerin luisteluratoineen
- NBC:n rakennuksen ja vietämme aivan liian kauan kyseisen kaupassa, kunnes vihdoin ostan yhden t-paidoista. (I heart Jim.)
- Empire State Buildingin (josta myöhemmin lisää)
- Macy's kaupan
- Tosi nätin myyjätytön, jonka sain nauramaan (score!)
- Tosi pitkän tyypin
- Mustan limusiinin (joten New York ei ole täynnä tyylittömiä moukkia)
- Muita hienoja rakennuksia
- Kaikkea vänkää
- Kiiltäviä juttuja
- Pretzel-kojun
- Pelottavia metroasemia, koska jokaisessa oli erilainen taideteema
- Kirjastorakennuksen
- Pehmoeläintehtaan
- LUNTA! (Helvetin talvi. Piti seurata mua Nykiin asti...)
- Mistään ei löytynyt Americone Dream jäätelöä! This made me sad.
Lisää Keisarivaltiorakennuksesta:
- Menimme siis turistimaisesti sinne huipulle asti
- Koska oli tuulista, kylmä ja maanantai, jonoja ei ollut
- Joutuu käyttämään kahta hissiä, että sinne ylös asti pääsee
- Korvat menevät lukkoon hississä siinä kerroksen 30 kohdalla. Au.
- Suurin osa turisteista, joita siellä oli, oli saksalaisia.
- Näkymä sieltä on aika [sensuroitu kirosana] hieno. (Paitsi kun katsoi New Jerseyn suuntaan ja Hudson-joki oli vaan ruma verrattuna Atlanttiin.)
Tiistai
Käytin kolmea erilaista junaa päästäkseni oikealle lentokentälle. (Yhteensä matkani aikana siis käytin neljää erilaista junaa. Uuuuuu. Junat = awesomecakes. [toim. huom: olisiko kyseisen sanan käännös suomeksi "hienokakkuja"?])
Lentokone oli pieni.
Olen melodramaattinen luuseri, joten soitin REM:in "Leaving New York" kappaletta shufflessani ennen lentokoneen lähtöä. Hei, sopiva musiikki on tärkeä osa mitä tahansa matkaa.
Ja - true story - soitan kyseistä kappaletta aina kun lähden jostain rakastamastani kaupungista, oli kyse Lontoosta, Helsingistä tai Tampereelta, ja katselen maisemia ikkunasta.
Koska olen melodramaattinen luuseri.
En ikinä nukahda noustessa, mutta torkahdan lentokoneen laskeutuessa takaisin Torontoon. Jotain symmetriaa siis omasta elämästänikin löytyy, vaikka se ei olekaan kovin järjellistä.
PS. Vastaus oli a). VÄHÄN SE OLI NÄTTI! Ja se osti suklaata! Lisäksi? Niin nätti! Syvä huokaus.
Lentokentälle päästyäni kuulen, että lentoni on peruutettu. Odotan semmoiset seitsemän tuntia, että pääsen uudelle lennolleni, mutta, ei, lopulta kaikki lennot peruttu jättimäisen myrskyn takia.
Great.
Perjantai
Vihdoin, iltapäivällä, yli tunnin myöhässä, koneemme nousee ilmaan. Nauran nousun ajan puolihysteerisesti, koska en voi ajatella mitään muuta kuin novellia, jonka Laura kirjoitti kurssillansa viime vuonna.
Laskeutuessa näen hirvittävän määrän valoja ja valtameren. En tiennyt, että Atlanttia voi olla ikävä. New York on kaunein kaupunki, jonka olen ikinä nähnyt. Sen tietää pimeälläkin.
Saavun LaGuardian lentokentälle, ja tiedän, että en ole Torontossa (tai Kansasissa) enää, kun näen univormuihin pukeutuneita sotilaita, tytön ja pojan, M-16 konekiväärit olkapäillänsä. Mutta tämä on ainoa kerta kun näin aseistettuja ihmisiä missään.
Näen maailmaa bussista, rakastun kaupunkiin vähän lisää, kun näen vihreätä ruohoa. (Ruohoa! Kevät! Kesä!) Seikkailen Penn Stationin ja oikean PATH-aseman välillä. New York on kaunis ja hieno, ja ihmiset yllättävän ystävällisiä ja avuliaita. Paljon kohteliaampia kuin kanadalaiset.
Lopulta pääsin vielä perille oikeaan osoitteeseen Cathyn luo New Jersey Citysssäkin.
Jee!
Lauantai
New Jersey on mielenkiintoinen. Unohdin ottaa kuvan Cathyn asunnon läheisestä paloasemasta äidilleni. Olen huono tytär. (Äitini ei kuitenkaan ikinä saa tietää tätä, koska en kerro hänelle tästä paloasemasta.)
Lauantaina juhlimme Cathyn synttäreitä keskellä Manhattania syömällä korealaista ruokaa ja laulamalla karaokea. Alkoholiakin tuli juotua. Mmmm.
Koko illan aikana en nähnyt kuin valkoisia limusiineja, joten päätän, että rikkaat New Yorkilaiset on vähän tyylittömiä moukkia.
Sunnuntai
Syömme brunssia Greenwich Villagessa, se on hyvää. (Myös mimosat ovat hyviä. Ihme.) Näemme suuren määrän koiria ja heidän omistajiaan lenkillä. Village on vähän nätti alue.
Sitten menimme kahville Starbucksille, jonka jälkeen menimme kaakaolle Chocolate baariin, jossa näin julkkiksen!
Kysely. Arvaa oliko kyseinen julkkis:
a) Jake Gyllenhaal:
b) Mary-Kate tai Ashley Olsen
c) Francis Ford Coppola
Kaikkien oikein arvanneiden kesken jaetaan palkinto. (Ei oikeasti.)
Maanantai
Ennen kuin PATH-juna saapuu päätepysäkillensä, kaikki vaunussa hiljenevät, jotenkin automaattisesti, ja syyn tietää kaksi sekuntia ennen kuin sen edes näkee, automaattisesti.
Uudelleenrakennus on työn alla, mutta alue on valtava.
Stef - my tour-guide in all things Manhattan - ja minä aloitamme suuren vaelluksemme. Suuntamme siis tietenkin yhteen lähi-Starbuckseista ja ostamme aamupalaa. Nautimme kahvimme (ja banaanikakun palamme) Keskuspuistossa.
Suuntaamme sitten ympäri Manhattania, ja kävelemme hullun määrän. Näimme esim.
- The Daily Show -studion oven
- The Colbert Report -studion oven
- Rockefeller Centerin luisteluratoineen
- NBC:n rakennuksen ja vietämme aivan liian kauan kyseisen kaupassa, kunnes vihdoin ostan yhden t-paidoista. (I heart Jim.)
- Empire State Buildingin (josta myöhemmin lisää)
- Macy's kaupan
- Tosi nätin myyjätytön, jonka sain nauramaan (score!)
- Tosi pitkän tyypin
- Mustan limusiinin (joten New York ei ole täynnä tyylittömiä moukkia)
- Muita hienoja rakennuksia
- Kaikkea vänkää
- Kiiltäviä juttuja
- Pretzel-kojun
- Pelottavia metroasemia, koska jokaisessa oli erilainen taideteema
- Kirjastorakennuksen
- Pehmoeläintehtaan
- LUNTA! (Helvetin talvi. Piti seurata mua Nykiin asti...)
- Mistään ei löytynyt Americone Dream jäätelöä! This made me sad.
Lisää Keisarivaltiorakennuksesta:
- Menimme siis turistimaisesti sinne huipulle asti
- Koska oli tuulista, kylmä ja maanantai, jonoja ei ollut
- Joutuu käyttämään kahta hissiä, että sinne ylös asti pääsee
- Korvat menevät lukkoon hississä siinä kerroksen 30 kohdalla. Au.
- Suurin osa turisteista, joita siellä oli, oli saksalaisia.
- Näkymä sieltä on aika [sensuroitu kirosana] hieno. (Paitsi kun katsoi New Jerseyn suuntaan ja Hudson-joki oli vaan ruma verrattuna Atlanttiin.)
Tiistai
Käytin kolmea erilaista junaa päästäkseni oikealle lentokentälle. (Yhteensä matkani aikana siis käytin neljää erilaista junaa. Uuuuuu. Junat = awesomecakes. [toim. huom: olisiko kyseisen sanan käännös suomeksi "hienokakkuja"?])
Lentokone oli pieni.
Olen melodramaattinen luuseri, joten soitin REM:in "Leaving New York" kappaletta shufflessani ennen lentokoneen lähtöä. Hei, sopiva musiikki on tärkeä osa mitä tahansa matkaa.
Ja - true story - soitan kyseistä kappaletta aina kun lähden jostain rakastamastani kaupungista, oli kyse Lontoosta, Helsingistä tai Tampereelta, ja katselen maisemia ikkunasta.
Koska olen melodramaattinen luuseri.
En ikinä nukahda noustessa, mutta torkahdan lentokoneen laskeutuessa takaisin Torontoon. Jotain symmetriaa siis omasta elämästänikin löytyy, vaikka se ei olekaan kovin järjellistä.
PS. Vastaus oli a). VÄHÄN SE OLI NÄTTI! Ja se osti suklaata! Lisäksi? Niin nätti! Syvä huokaus.
posted by Grrita at 6:12 p.m.
2 comments
